Hyvät, pahat ja media
Ajatellaanpa karkea ja yksinkertaistava jako, jossa on puhdas propaganda ja toisaalta ideaali rehellinen media. Huolimatta maailman kulloisestakin tilanteesta, tämä ideaali media säilyttää objektiivisen luonteensa ja kykynsä tarkastella maailmaa yrittämättä sitä muovata ainakaan ohi omien julkilausuttujen periaatteidensa.
Propagandalle tyypillistä on tunteisiin vetoaminen. Oletetaan hyvä ja oletetaan paha, yleensä itse ollaan hyviä tai vähintään pyritään hyvään ja ne muut pahoja. Tähän jakoon liitetään sen mukaisia hyviä ja erinomaisia ominaisuuksia ja tavoitteita. Vastapuoleen liitetään vastaavasti negatiivisia ja käsittämättömiä ominaisuuksia. Korostetaan sitä, että siihen ei voi samaistua.
Sotien ja konfliktien osapuolet viestivät tekemisistään tietenkin omia toimiaan oikeuttaen. Ylipäätään valtiot ajavat omia etujaan, ne eivät toimi kuten tuntevat moraaliset ihmiset. Valtiot eivät siis tunne, mutta ihmiset viestin vastaanottajina tuntevat. Näin sodista ja konflikteista viestiminen puetaan usein tunteisiin vetoavaan muotoon, sotatoimet pyritään oikeuttamaan ja yleinen mielipide kääntämään itselle edulliseksi.
Jos siis valtioiden sotaviestintä pyrkii vetoamaan tunteisiin tekemällä karkean me hyvät – ne pahat jaottelun, niin ideaalin median voisi toivoa toimivan pitkälti päinvastoin, koska sen tavoitteena on olla kriittinen, mahdollisimman itsenäinen, informatiivinen ja totuudellinen. Sen pitäisi hylätä hyvät ja pahat jaottelu ja tehdä parhaansa ymmärtääkseen molempien osapuolten vaikuttimia, lähtökohtia ja tavoitteita ja tämän ymmärryksen pohjalta tehdä sitten omat tulkintansa.
Onko siis oma sotauutisointimme irti propagandistisesta me hyvät ja ne pahat pohjaoletuksesta? Ei tietenkään ole. Sotaa ja maailman kiristyvää tilannetta raportoiva uutisointimme olettaa hyvän lännen, johon me yksiselitteisesti kuulumme, ja jolla hallussaan on käsitys demokratiasta ja ihmisoikeuksista. Näitä tavoitteita se ajaa tällä hetkellä pahaa, käsittämätöntä, moraalitonta, arvaamatonta ja vallanhaluista Venäjää vastaan, joka halveksii läntisiä arvoja.
Syyriassa paha ja käsittämätön Venäjä pommittaa piittaamatta ja huvikseen sairaaloita. Euroopassa Venäjä tahtoo sekoittaa kaiken, jotenkin sen oletetaan tärkeän kauppakumppaninsa häiritsemisellä saavan jotain mystistä hyötyä. Jopa Itämeren Venäjä tahtoo tukkia, vaikka se sattuukin olemaan sille elintärkeä pohjoinen reitti länteen. Miksi-kysymyksiä ei juurikaan esitetä, pahuus riittää selittäjäksi. Pahuus ja tyhmyys sekä luontainen halu alistua selittänee myös Venäjän kansan selvän tuen hallinnolleen.
Venäjään ja enenevässä määrin sen kumppaneihin liitetään siis tuon ne muut -porukan ominaisuudet kuten epädemokraattisuus, häikäilemättömyys, piittaamattomuus, sotaisuus jne. Myös informaatiosota kaikkineen on Venäjän, Kiinan, Venezuelan ja Pohjois-Korean eli lännen vihollisten heiniä. Hyvä länsi tätä ei niinkään harrasta.
Lähtöasetelma aiheuttaa monimutkaisia ongelmia. Venäjän ja kumppaneidensa toimia tulisi voida arvostella ja käsitellä osallistumatta tähän suurten toimijoiden käymään mielikuvapeliin. Eli toisin sanoen Venäjän ihmisoikeus- ja demokratialoukkauksia ja sotatoimia arvostelemalla osallistuu automaattisesti tähän mustavalkoiseen asetelmaan, koska viesti luetaan yleisesti hyväksytyn ja siis mediammekin hellimän narratiivin läpi. Tämän asetelman ulkopuolelle on lähes mahdoton astua.
Vasemmistolaisena peräänkuuluttaisin ihmisoikeus- ja demokratiapuheen kaappaamista takaisin, eli pois Nato-jäsenyyttä ajavan strategisen viestinnän ja sotapropagandan keskiöstä.
Miten näiden edellä esitettyjen kysymysten esittäjälle käy kahvipöytä- tai somekeskusteluissa tai mediassa? Heidät leimataan tietenkin Venäjän trolleiksi, putinisteiksi, salaliittoteoreetikoiksi, Kremlin kellonsoittajiksi, ääripäiksi.
Hyvien tai vähintään ymmärrettävien ja pahojen valtiollisten toimijoiden teot ovat yhteismitattomia. Eli samantyyppisistä teoista seuraava paheksunta ei ole samanlaista. Myöskään vaadittavat reaktiot eivät ole yhteismitallisia.
Kuubassa on Yhdysvaltojen miehittämä alue, jossa toimii kidutus- ja vankileiri. Syyrian Golan on puolestaan Israelin miehittämä. Näitä saa arvostella, mutta kuulostaa absurdilta vaatia pakotteita läntisille miehittäjävaltioille. Kansainvälisten lakien rikkominen meidän läntiseen leiriin kuuluvien tekemänä ei ole sama asia kuin niiden pahojen muiden kansainvälisen lain rikkomukset. Rangaistusten ja seurausten mittakaavat eivät ole edes vertailukelpoisia. Miksi näin? Koska lännen vaikuttimet pohjimmiltaan ovat hyviä tai vähintään ne voi ymmärtää ja sen vastapuolen vaikuttimet pahoja ja käsittämättömiä. Meille riittää vähemmät perustelut, koska hyväksymme oman narratiivimme.
Hyvä journalismi osaa kyseenalaistaa vallitsevat käsitykset, omatkin asenteensa. Hyvä journalismi kysyy perustavimmatkin miksi-kysymykset, myös periläntisiltä Reutersilta tai AP:ltä kääntämistään jutuista. Hyvä journalismi ei oleta läntistä perusasennetta sellaisenaan, vaan osaa tarkastella sitäkin kriittisesti.
Kuten alussa totesin, varsinkin suuret ja vahvat valtiot ajavat omia etujaan ja viestivät niistä muodossa, joka vetoaa vastaanottajien tunteisiin ja oikeustajuun. Sota- ja viestintäbudjetiltaan vahvimmat ja muutenkin taitavimmat saavat viestinsä parhaiten läpi. Tiedostetaanko nämä asetelmat Ylellä ja muualla suomalaisessa mediassa? Kuinka paljon sotien dynamiikkaa ja vaikuttimia ylipäätään yritetään ymmärtää? Ollaanko aivan varmoja, ettei toisto ole vaikuttanut sekä yleisöön, toimittajiin että poliitikoihin tavalla, joka vahvistaa mustavalkoista asennetta ja mielikuvia? Median tekijäthän ovat toki myös osa samaa vastaanottavaaa yleisöä ja siten ei pelkästään viestijänä vaan myös viestin vastaanottajina ja yhtä lailla saman toiston vaikutuksen alaisina, aivan kuten myös poliitikot.
Olisiko aika alkaa lukea sotaviestintää ja myös median raportointia sodista ja konflikteista huomioiden kuka puhuu, miksi puhuu ja mihin leiriin kokee kuuluvansa? Voisiko raportoitavaa asiaa tarkastella eri osapuolten hellimät narratiivit huomioiden? Se voi olla vaikeaa, mutta nämä asetelmat on silti tiedostettava.
Kun kuulet väitteen että kaikki valehtelevat, olet kohdannut oikean putinistin joka tällä väitteellä aloittaa valehtelunsa.
Me tiedämme että totuus on olemassa, joskus sen löytäminen voi olla työlästä mutta totuus on aina olemassa.
Miksi putinistt näin väittävät? He lietsovat sekasortoa ja epävarmuutta. Esimerkki:
1. On totuus että venäläiset aloittivat Talvisodan, puna-armeija hyökkäsi rajan yli Suomeen.
2. Putinistit eivät yritäkään valehdella että Suomi olisi yrittänyt valloittaa Neuvostoliiton.
3. Mutta putinistit aloittavat myrkyn kylvön, epäilyksen siementen levittämisen:
-Suomi käyttäytyi vihamielisesti koko 30-luvun.
-Kremlin salaisimpia arkistoja ei ole vieläkään avattu, sieltä voi vielä paljastua vaikka mitä.
-Täytyy olla painavia syitä koska ei muuten Stalin olisi antanut hyökkäyskäskyä.
-Leningradin saarrossa kuoli miljoonia, suomalaiset olivat syyllisiä jne.
4. Lopputulos: Venäläiset eivät ole pääsyyllisiä, Suomi on osittain syyllinen.
Tavoitteena on totuuden hämärtäminen, aiheuttaa sekasortoa ja eripuraa Euroopan Unionissa joka on Venäjän päävihollinen.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri tuota keskustelukulttuuria Rauhala kritisoi aiheellisesti ja hyvin perustellen: ei argumentoida vaan leimataan ja nimitellään putinistiksi tai natottajaksi.
Jos seisomme mäen päällä ja minä katson itään, Leo länteen, ja kumpikin kertoo sitten mitä näkee, niin tarinat on erilaiset: kumpiko valehtelee?
Asiat siis riippuvat siitä, kuka niitä katsoo ja mistä taustoista, millä pohjatiedoilla. Joka väittää olevansa puolueeton ja objektiivinen, ei ole rehellinen kuulijoille tai edes itselleen. Jo aiheen valinta on kannanotto.
Saamenmaa kuuluu saamelaisille ja suomalaisilla ei ole oikeutta tehdä päätöstä Jäämeren radasta kolonisoimallaan alueella. Vai mitä?
Jos joku on eri mieltä, valehteleeko saamelainen vai hän? Vai onko niin, että saamelainen katsoo asiaa eri tavoin kuin suomalaisen koulun historian ja maantiedon opetukset omaksunut.
Sama pätee kansainväliseenkin politiikkaan.
Ilmoita asiaton viesti
Se on EU, joka säätää jo meidän kansallisen perustuslakimme sisällön viime kädessä, ks. alla HE 198/2017, ”Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi Suomen perustuslain 10 §:n muuttamisesta”:
– – ”Euroopan unionin oikeuden soveltamisalalla käsitteitä yleinen tai kansallinen turvallisuus tulee tulkita unionin oikeuden ja näitä käsitteitä täsmentävän Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön valossa. EU-tuomioistuin lähtee vakiintuneesti siitä, etteivät jäsenvaltiot voi kukin yksinään ilman unionin toimielinten valvontaa määritellä unionin oikeuden soveltamiseen liittyen sellaisten käsitteiden kuin yleinen tai kansallinen turvallisuus ulottuvuuksia. (Ks. esim. tuomio J.N., C-601/15, 65—66 kohta.)” – –
Lähde:
https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/HallituksenEsity…
Ilmoita asiaton viesti
Meidän on parasta oman turvallisuutemme vuoksi pysytellä EU:ssa tiukasti.
Ajatelkaapa Ukrainaa, vaikka se on venäläisten sukulaiskansa, silti Putin sinne hyökkäsi heti kun slaaviveljet rupesivat veljeilemään EU:n kanssa. Natosta ei kukaan edes ehtinyt hiiskahtaakaan.
Ilman EU:n antamaa jonkunlaista virtuaalista suojaa kasakka ottaisi irtonaisen Suomen.
Ilmoita asiaton viesti
Erittäin aiheellista puhetta, kiitos!
Polarisaatio, jakautuminen lännen tai Venäjän / Kiinan kannattajiin pelaa militaristien ja asebisneksen pussiin molemmilla suunnilla. Siitä seuraa verorahojen valumista hävittäjähankintoihin ynnä muuhun turvallisuutta vähentävään (sodan vaaran, ilmastokriisin ja yhteiskunnan sosiaalisen vakauden näkökulmasta). Ympäri maailman.
Vaikka ilmastokriisin eteneminen ei sietäisi enää mitään asetuotantoa, sotaharjoittelua saati sotaa. Osaaminen, raaka-aineet ja yhteiset ponnistukset on kiireesti suunnattava elämän pelastamiseen maapallolla.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä juttu. Ilmastokriisi on tärkekämpi asia kuin sota.
Mutta kuka voi sanoa Putinille että olisi hyvä tulevien sukupolvien elinolojen kannalta että hän lopettaisi sodat naapurimaissa eikä enää uhkaisi asellisesti ketään naapuria. Siitä lähtisi kehitys.
Ilmoita asiaton viesti
Minä voin sanoa hänelle, sanotko sinä Ranskalle (Mali jne), jenkeille (Afganistan, Irak), Saudeille, Israelille, Syyrialle… Ja Suomelle (Afganistan)?
Kiire alkaa olla, joten pahnnaan hösseliksi.
Ilmoita asiaton viesti
Olet Kirsti oikeassa. Selkein tie tähän meille on aito sotilaallinen liittoutumattomuus ja siis jättäytyminen ulos suurvaltojen keskinäisestä riitelystä. Meiltä puuttuu myös vastaan taisteleva vasemmisto. Natoa lobbaavaa oikeistoa vastaan on paha kamppailla, jos sen olemassaoloa ei edes huomaa.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä se auttaa jos me jättäydymme suurvaltojen välisten kofliktien ulkopuolella? Silti Venäjä kurmuuttaa meitä. Olimmehan liittoutumattomia 1939 mutta silti venäläiset hyökkäsivät Suomeen.
Kaksi kertaa venäläiset ovat ryöstäneet kotini ja ajaneet evakkoon. Toivottavasti Venäjä ei aja minua evakkoon kolmatta kertaa.
Ilmoita asiaton viesti
Leo Mirala, oletko koskaan tullut ajatelleeksi asioita Venäjän kannalta?
Jos katsotaan Suomen itsenäisyyden aikaa niin hyökkäyssotien määrässä Suomi johtaa 2-1.
Ensin oli Aunuksen sotaretki 1919 ja sitten Hitlerin operaatio Barbarossa 1941. Talvisodan aloitti NL.
Mihin perustuu väitteesi, että Venäjä kurmuttaa meitä? Paasikiven ja Kekkosen aika osoitti, että Venäjän kanssa voi elää sovussa ja rauhassa siitä taloudellisesti hyötyen.
On erittäin epätodennäköistä, että Venäjä hyökkäisi Suomeen. Sen sijaan NATO-jäsenyys sitoisi meidät Euroopan entisiin siirtomaavaltoihin, jotka koko ajan käyvät hyökkäyssotia ja miehittävät maita Lähi-idässä ja Afrikassa. On huomattavasti todennäköisempää, että NATO-jäsenyyden ja NATO-yhteistyön takia joudumme terrori-iskujen kohteeksi ja mukaan entisissä siirtomaissa käytäviin sotiin Afganistanissa, Irakissa, Malissa…
Ilmoita asiaton viesti
Kiitoksia Jorma asiallisesta jutustasi. Olen monesta asiasta samaa mieltä.
Asioita voi tarkastella monelta eri puolelta. Meidän raja-karjalaisten vihollisia ovat olleet tuhat vuotta ruotsit, siis vääräuskoiset ruotsalaiset ja suomalaiset. Koko sen ajan ainoa jonkunlainen tukemme on ollut aluksi Novgorod ja myöhemmin Moskovan ruhtinaat. Uskonveljemme venäläiset pettivät meidät ensimmäisen kerran 1939 hyökkäämällä meidän kimppuumme.
Aunuksen rosvoretkellä yritettiin saada karjalankieliset alueet liitettyä Suomeen. Retkellä tapettiin etupäässä karjalaisia, tappamiset aloitettiin jo Suomen puolella. Venäläisiä ei paljoa kohdattu.
1941 suomalaiset halusivat päästä meistä evakoista eroon ja me halusimme päästä kotiin. Se oli rohkea teko että Suomen armeija uskalsi hyökätä ottamaan omamme takaisin kun tarjoutui Saksan avulla siihen tilaisuus. Valitettavasti menimme liian pitkälle mutta kuka sitä etukäteen olisi tiennyt.
NL oli Suomea kohtaan rauhallinen, Kekkonenkin siihen vaikutti. NL tuki silloin lukemattomia vapaustaisteluja joka puolella maailmaa. Putinin yritys palauttaa NL:n suuruus kohdistuu naapureilta pihistämiseen.
On käsittämätöntä että kun slaaviveli Ukraina yritti lähestyä EU:ta kauppasopimuksen tiimoilta, Putin siitä suuttui ja aloitti sodan Ukrainaa vastaan. Eihän ukrainalaiset edes uskaltaneet mainita sanaa Nato. Silti piti Venäjän hyökätä.
Venäjän rajalla ei Ukrainan lisäksi ole muuta ns. puolueetonta ja heikkoa maata kuin Suomi. Siksi Venäjä kurmuuttaa meitä mennen tullen. Mm lähettämällä 1470 ns. pakolaista Raja-Joosepin kautta Suomeen. Se oli puhdas FSB:n provokaatio Suomea vastaan. Kurmuuttaako Venäjä Baltian Nato-maita?
Aseellinen Suomen valloitus on epätodennäköistä, sen sijaan Venäjän ystävät ja putinistit tekevät myyräntyötä monin tavoin Venäjän eduksi.
Ilmoita asiaton viesti
Venäjän kautta tuli 1741 turvapaikanhakijaa 2015-16. Kaikkiaan heitä tuli 32746 pelkästään vuonna 2015 – ja yli 30000 tuli Ruotsista Tornion kautta.
Taitaa Ruotsi kurmuttaa Suomea.
Sitä paitsi Venäjän reitti saatiin käytännössä kiinni poliittisten neuvottelujen avulla. Lännestä EU:n kautta tulevilta pääsyä ei voi estää.
Sotiahan nämä ihmiset pakenevat, useimmat henkensä edestä. Pääsyy on Bushin ja Blairin 2003 aloittama Irakin sotaretki, josta alkoi päättymätön sotien ja miehitysten kierre. Pakolaisvirta jatkuu niin kauan kuin sodat entisissä siirtomaissa Lähi-idässä ja Afrikassa jatkuvat. Parasta turvallisuutemme edistämistä on, että emme osallistu näihin sotiin, kuten nyt teemme NATO-yhteistyön takia.
Supo kertoo, että Suomeen tulleista pakolaisista noin 400 on erityistarkkailussa Isis-sympatioiden ja radikalisoitumisen takia. Tässä konkretisoituu mikä on suurin turvallisuusuhkamme. Venäjän hyökkäys Suomeen on siihen verrattuna hyvin epätodennäköinen uhka.
Ilmoita asiaton viesti